20.3.25

Tavoitteeni sijoittajana?

 


Monilla sijoitusbloggaajilla ja muualla somessa esiintyvillä henkilöillä on aika usein tavoitteena taloudellinen riippumattomuus ja oravanpyörästä pois jääminen. Suoraviivaisesti ajateltuna työelämästä pois hyppääminen, arjen eläminen täysin omien ehtojen mukaan ja jatkuva matkustelu tuntuu toki kovin kiehtovalta. Itsellä on jo ikää sen verran ja säästämisen sekä sijoittamisen historia on sen verran ohut, ettei tämä ole mahdollista ilman lottovoittoa. Ja sitä ei tule, koska en lottoa. Mutta jäisinkö pois töistä vaikka se olisi mahdollista ja mitkä ovat omat tavoitteeni säästämisen ja sijoittamisen saralla? Pitääkö niitä edes olla vai voisiko olla hyvä, että olisi edes joku euromääräinen tavoite? 

Lähdin tutustumaan pienimuotoiseen rahastosijoittamiseen sen takia, koska oma taloudellinen tilanne oli - ei voi ehkä sanoa että kuralla, mutta se ei ollut niin hyvä kuin olisi voinut olla. Asunto- ja autolainat painoi päälle, lisäksi päällä oli usean tuhannen edestä luottokorttilaskuja eikä mitään jäänyt säästöön. Olin erittäin kyllästynyt tähän tilanteeseen ja halusin parantaa taloudellista tilannettani. Tämän tilanteen parantaminen oli siis aluksi tavoitteeni. 

Tätä tilannetta olen saanut parannettua hurjasti viimeisen parin vuoden aikana. 3 500 euron luottokorttilainat on maksettu pois, palveluita kilpailutettu säästämismielessä sekä olen päässyt kunnolla sisään sijoittamisen maailmaan. Nettovarallisuus on kasvanut kolmessa vuodessa 50 000 eurolla! Mitä sitten seuraavaksi? Joku kiva pieni tavoite (muukin kuin vain mukava määrä säästöjä kasassa sitten lähellä eläkeikää) olisi kiva asettaa. Kuten totesin, oma kilometrimittari näyttää jo sen verran paljon, että joku miljoonan euron sijoitussalkku on lähes mahdoton ilman taivaalta tippuvaa rahakasaa. Mutta joku kiva virstanpylväs olisi kiva seuraavalle 20 vuodelle, ennen kuin eläkepäivät kutsuu. 

Itse en voisi ajatella työelämästä kokonaan pois hyppäämistä. Työnteko pitää kuitenkin mielen virkeänä (vaikkei se joka päivä maistukaan) ja arjen hyvässä rytmissä. Mutta voisin ajatella venyttäväni viikonloppua lyhentämällä työviikkoa. Tämä ei ole vielä omalla kohdalla missään nimessä mahdollista edes iän puolesta, sillä tuon option käyttöön on tietty ikäraja ja itselläni on siihen vielä melkein 10 vuotta aikaa. Mutta yksi sijoittamiseni tavoite on ilman muuta työkuorman keventäminen sitten joskus kun ikävuoden alkavat kuutosella. 

Viime aikoina itseäni on ruvennut kiehtomaan ajatus jostain euromääräisestä tavoitteesta. Työuraa on tosiaan jäljellä noin 20 vuotta, joten aikaa kivan eläkepotin kasvattamiseen on. Mutta miljonääriksi minusta ei enää ole, mutta voisiko olla puolimiljonääriksi? Tätä olen miettinyt pitkän aikaa ja ajattelinkin nyt kirjoittaa tavoitteen julki. Loin itselleni erittäin löyhän tavoiteaikataulun vuoteen 2045, jolloin olen suunnilleen jäämässä lopullisesti työelämästä eläkkeelle. Suunnitelma löytyy täältä.  Tämä voi tuoda vielä enemmän lisäpontta säästämiseen ja sijoittamiseen, kun yrittää päästä vuositavoitteisiin. Pipoa en vedä liian tiukalle, vaan yritän parhaani mukaan nauttia elämästä - meillähän ei ole kuin tämä yksi matka kuljettavana. 

Mitkä ovat sinun tavoitteesi? Haaveiletko vapaaherran elämästä, jostain tietystä euromäärästä vai riittääkö vain hyvä taloudellinen tilanne? 

2 kommenttia:

  1. Vasta katselin Netflixistä jenkkisarjaa, olisikohan ollut "Näin rikastut", missä puhuttiin vauraasta elämästä. Jotenkin tuo ajatus upposi. Se ei tarkoita, että pitää olla rahaa pilvin pimein, vaan turvallisuutta tuova summa tilillä pahan päivän varalle ja loput rahasta jonakin muuna itselle iloa tuottavana asiana tai vaikkapa osakkeena. Itseä ahdistaa ihan hirveästi hätävaratilini saldo. En tiedä kuinka monta hajoavaa kodinkonetta psyykeeni kestää enää tänä vuonna, saati muita ylimääräisiä menoja. Kun nyt saisi sen 10.000€ takaisin säästötilille, voisin huokaista helpotuksesta. Sen jälkeen kaikki muu on plussaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin tuskasi tuon puskuritilin kanssa. Omalla kohdalla ajatus on, etten tahtoisi koskea tikullakaan tuohon puskurirahaan, joka minulla tällä hetkellä on Norwegianin tilillä. Tämän takia pidän sellaista 500 euron puskuria "oikeassa pankissani", jos vaikka joku kodinkone hajoaa tai muuta tarkoitusta varten tarvitsee muutaman satasen ylimääräistä. Tällä hetkellä taidan olla varautunut korkeammalla "arkipuskurilla" keväällä ja kesällä maksuun tuleviin useiden satojen eurojen menoihin. Mun selkeästi täytyy tehdä joku suunnitelma näiden puskureiden kanssa :D

      Itse en usko siihen että ihminen on tyytyväinen rahan kanssa missään vaiheessa. Siis tarkoitan sitä, että vaikka mulla olisi tilillä miljoona, niin samalla tavalla sitä "stressaisi" sen kulumista ja pelkäisi sen loppumista. Itsellä tuo säästötavoite ei ole mikään kiveen hakattu päämäärä tai pakonomainen tavoite. Se on lähinnä mielenkiinnon ylläpitämiseksi asetettu raja, jonka voin ylittää tai alittaa, mutta en ota siitä sen enempää stressiä. Kunhan 15-20 vuoden päästä käytössä on sen verran ylimääräistä että voin tehdä lyhyempää työviikkoa, voin asustella osan vuodesta ulkomailla tai voin tukea jälkikasvua taloudellisesti. Tämä on itselleni riittäävästi :)

      Poista